Tiivistelmä

Orientoituminen eli suuntavaisto tai suunnistautumiskyky on lahja, joka ihmisillä joko on tai ei ole. Lisäksi se on olemassaolon ennakkoedellytys. Kyky käsitellä kaikenlaisia ympäristöjä on osa olemassaoloamme.
Oikean suunnan menettäminen hidastaa, juurruttaa paikalleen, panee kiertämään kehää. Liikkuminen ei ole mahdollista ilman suuntavaistoa. Ihmiskunta on alusta alkaen ollut oikean suunnan tarpeessa. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana meille tarjottu tai pikemminkin tyrkytetty tieto, jonka läpi meidän on suunnistettava, on kasvanut lähes läpitunkemattomaksi viidakoksi. Informaation määrän tasainen kasvu on johtanut ärsykepohjaiseen ylikuormitukseen, joka ei auta löytämään suuntaa minnekään vaan tekee suunnan saamisesta yhä vaikeampaa.

Suuntavaisto sinänsä ei enää riitä. Kuvallisten, graafisten, kirjoitettujen ja tilallisten signaalien vastaanottoa täydentävät muun muassa ääni ja kosketusaistimukset sekä tuoksut. Informaatiojärjestelmien yhdenmukaisen luonteen analysointia varten on saksan kielessä kehitetty termi ”Signaletik” (englanniksi ”signaletics”). Me emme etsi ainoastaan paikkoja, aukioita, katuja tai rakennuksia vaan myös mm. sisältöä, teemoja ja tuotteita.

Tätä nykyä saadakseen suunnan (ja päästäkseen perille) joutuu myös käyttämään mutkikkaita tieto ja suunnistusjärjestelmiä (mm. aikatauluja, lentokenttäterminaalien ja hotellien vastaanottopalveluja, ajotietokoneita ja Internetin reittipalveluja). Jopa museoissa, sairaaloissa tai ostoskeskuksissakin oikeaan suuntaan kulkeminen voi olla haasteellista.

Ihmisillä on yksilölliset tapansa kerätä ympäristöstään sekä luonnollisia että keinotekoisia signaaleja, joiden arviointiin ja tulkintaan vaikuttaa sukupuolen, iän ja koulutustason ohella myös kulttuurinen tausta.

Tietyissä tilanteissa merkkejä on tarpeen ”lukea” konsensuksen pohjalta. Tieliikenteen valvonta on ilmeisin tällainen tapaus, mutta konsensus ei enää pädekään vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Asiaa mutkistaa lisäksi se, että suuri osa informaatiosta on ymmärrettävissä vain tietyssä asiayhteydessä (kontekstissa), joten merkin itsensä visuaalinen havaitseminen on yhtä tarpeen kuin merkin ympäristön nopea ja tarkka tulkintakin.

Globalisaatio on selvästi kansainvälistänyt merkkejä. Tämä mahdollistaa kieli ja kulttuurirajat ylittävän ei-kielellisen kommunikaation mutta aiheuttaa toisaalta myös identiteettikatoa.

Lisäksi merkeillä voi olla monia merkityksiä ja toimintoja. Niistä saa muutakin kuin informaatiota ja vinkkejä – ne symboloivat voimaa, vaikutusvaltaa ja sosiaalisia konventioita.

Tavoitteet

• Tietoisuus suunnan saamiseen liittyvästä prosessista ja informaation yksilöllisestä tulkinnasta
• Kriittinen suhtautuminen suunnistautumiseen ja informaatiojärjestelmiin ja sen harjoitteleminen
• Suunta ja informaatiojärjestelmien mieltäminen rakenteiksi, joihin sisältyy mahdollisuuksia ja vaaroja
• Suunnistautumisjärjestelmien erikoispiirteiden ja niiden vastaanottajia koskevien edellytysten tarkastelu

• Sen ymmärtäminen, että kyky oppia lukemaan merkkejä ja niiden symbolista sisältöä eri konteksteissa on hankittu, kulttuurinen taito

Toiminta

Sisältöä voi käsitellä eri opetusmenetelmien avulla: luennoimalla, keskustelemalla, workshopeissa, yksilötason tutkimuksissa tai ryhmätyönä.

Harjoitus 1
Tilannekartoitus paikan päällä
Tutki opiskelijoidesi kanssa oppilaitosta, jossa opetat, ja/tai sen ympäristöä. Pane opiskelijat etsimään suunta tai pikemminkin informaatiojärjestelmiä. Tutki, miten koulun eri informaatiojärjestelmät on esitetty. Mitä yhteisiä tai erottavia tekijöitä eri järjestelmissä on käytetty?

Opiskelijat voidaan jakaa tutkimaan eri paikkoja (rautatieasemaa, kaupungin keskustaa, sairaalaa jne.) ryhminä, jotka myöhemmin esittävät tuloksensa luokalle (luonnoksina, valokuvina).

Harjoitus 2
Sisällön ja esittelyn yhtäpitävyys
Opiskelijoiden tulisi oppia dekoodaamaan informaatiojärjestelmien pehmeät, neutraalit ja jäykät suunnittelumuodot, havainnoida esitetyn informaation muotoa, väriä ja typografisia piirteitä sekä keskustella niistä. Aiheen käsittelyn voisi aloittaa määräys ja kieltomerkeistä.

Harjoitus 3
Merkkien tuottaminen
Pane opiskelijat luomaan harjoituksen 2 pohjalta omia eri aiheisiin liittyviä merkkejään tekstitietojen, merkkien ja piktogrammien (kuvamerkkien) avulla. Harjoituksen keskeisenä ideana on se, miten vaikeaa täysin yksitulkintaisen merkin luominen on.

Harjoitus 4
Informaation kontekstisidonnaisuus
Pane opiskelijat sijoittamaan merkkejä eri paikkoihin ja lukemaan merkkejä kontekstisidonnaisesti. Tällöin käynee selväksi, että merkin paikan vaihdos voi muuttaa informaatiota, tai merkki voi saada aivan uuden merkityksen. Konkreettisissa tilanteissa tulisi tarkastella sitä, miten tiedonvälitystä (informaatiosisältöä sekä informaation asettelua ja määrää) voitaisiin parhaiten parantaa.

Muunnelmia ja lisäharjoituksia

Harjoitus 5

*Ärsytyksen luominen*
Pane opiskelijat kehittämään absurdi suunnistus tai tiedotustilanne johonkin konkreettiseen ympäristöön. Havainnoikaa ja dokumentoikaa ohikulkijoiden reaktioita. Suunnistusjärjestelmää absurdissa tilanteessa kokeiltaessa se, miten me ”havaitsemme” tämän yhteyden, käy selvemmin ilmi

Kysymyksiä

• Tulisiko globaalisti yhdenmukaistettua visuaalista merkkikieltä pitää mahdollisuutena vai identiteetin menetyksenä?
• Täytyykö suunnistusjärjestelmien olla ainoastaan toimivia, vai voivatko ne olla myös kauniita?
• ”Niin paljon kuin on tarpeen ja niin vähän kuin on mahdollista” – voisiko tätä pitää suunnistautumisjärjestelmän toteuttamiskelpoisena periaatteena?

• Ohjaus vai suuntausjärjestelmä – kumpi parempi?