Tiivistelmä

Julkisissa tiloissa näkee yhä useammin historiallisia valokuvia, joita käytetään myös yhä useammin historiallisia aiheita käsittelevissä näyttelyissä, kirjoissa ja dokumenttielokuvissa. ”Vanhat” valokuvat ovat mainonnan raaka-ainetta, jota käytetään myös hotellien, ravintoloiden ja liiketilojen somisteina sekä design-materiaalina.

Mistä tämä kasvava kiinnostus kuvallista menneisyyttä kohtaan johtuu? Digitaalinen varastointi ja Internet ovat parantaneet historiallisten valokuvien käytettävyyttä ja helpottaneet niiden käsittelyä. Tämä ei ole läheskään ainoa syy. Valokuvat, jotka tuntuvat helposti johdattavan meidät menneeseen maailmaan, koskettavat meitä ja herättävät meissä tunteita. Tämänhetkisestä yleisestä ”historioinnista” huolimatta valokuva voi kuitenkin tarjota ainoastaan manipuloidun kuvan maailmasta, jota me emme (enää) ymmärrä.

Tavoitteet

Tutkimme pienryhmissä enimmäkseen mustavalkoisen kuvamaailman vaikutuksia ja kirjoitamme kuvien herättämien tunteiden perustalta tarinan tai käsikirjoituksen. Pienryhmä käsittelee jäseninään olevien yksilöiden kokemuksia esitellessään julisteensa: se, miten paljon eroja samoihin valokuviin perustuvien eri käsikirjoitusten tai tarinoiden välillä on, osoittaa, missä määrin motiivien merkitys riippuu käsikirjoituksesta, jaksosta, käsittelystä ja tekstistä. Nekin valokuvat, joiden tarkoituksena on esittää, ”millaista ennen oli”, mahdollistavat mitä erilaisimpia ja toistensa kanssa vastakkaisiakin tulkintoja. Käydessämme näyttelyissä, katsellessamme historiallisia dokumentteja ja lukiessamme kirjoja, joissa on kuvituksena paljon historiallisia valokuvia, meidän tulisi aina pitää mielessä seuraavat keskeiset kysymykset: Miksi tämä esitetään tässä muodossa? Mihin sillä pyritään?

Asiantuntijatieto, jota tulee antaa vasta esittelyjen jälkeen, osoittaa, miten tärkeää on tuntea sekä valokuvauksen historiaa että historiallisten valokuvien luomiseen ja käyttöön liittyviä olosuhteita voidakseen ymmärtää kyseisiä kuvia.

Tarkoituksena on saada osallistujat tiedostamaan, kuinka paljon historiallisetkin valokuvat riippuvat esitystavastaan, ja auttaa heitä terästämään huomiokykyään. Samalla heitä tulisi rohkaista ymmärtämään kuvia uudella tavalla lisätietojen valossa.

Toiminta

Harjoitus 1
Ryhmätyö
Muodosta osallistujista korkeintaan viiden hengen pienryhmiä. Jokainen ryhmä saa samat historialliset valokuvat valokopioina tai laadukkaina A4-tulosteina. On tärkeää käyttää eri aikoina otettuja valokuvia, joissa näkyy eri aiheita. Voit myös osallistuttaa osanottajia pyytämällä heitä tuomaan workshopiin omia kuviaan. Kyseessä tulisi kuitenkin olla valokuvia, joista voi kysyä, kuka, milloin, miksi, mitä, mitä varten jne.

Jokainen ryhmä luo pienen näyttelyn. Älä ohjeista ryhmiä. Anna osallistujien kokonaan huolehtia kuvien nimeämisestä, valinnasta ja käsittelystä – he voivat vapaasti leikellä, painottaa tai muuttaa kuvia kuten haluavat. Katselemalla (tuntemattomia) kuvia ryhmä sopii ”käsikirjoituksesta” ja toteuttaa sen yhtenä tai useampana julisteena. ”Näyttelyt” tulisi saada tunnissa valmiiksi (kuvat sijoitetaan telineisiin, ja mahdolliset nimet tai selitystekstit kirjoitetaan).

Seuraavaksi ryhmät esittelevät julisteensa. Peruskonsepti ja sen toteutus ovat tärkeitä tekijöitä. Kun jokainen ryhmä on esitellyt näyttelynsä, muut ryhmät voivat esittää kysymyksiä tai kommentteja. Tämän jälkeen näyttelykuvia analysoidaan. Workshopin vetäjän ja osallistujien yksityiskohtaista asiantuntijatietoa käytetään avaamaan kuvien maailmaa eri tavoin. tietoa valokuvateknologian kehityksestä, vaatetuksen historiasta, paikallis , alue ja perhehistoriasta jne. voidaan koulutustasosta ja osallistujien osaamistasosta riippuen käyttää tehostamaan itse kuvien ymmärtämistä niin, että kuvien ihmisiin ja esineisiin alkaa liittyä historiaa ja tunteita.

Harjoitus 2
Tehostus
Käytä I osan sivulla 157 olevaa valokuvaa (kuva 5) alustavaan roolipeliin. Osallistujat työskentelevät nytkin pienryhmissä ja luovat uudelleen kahden pojan kuvan. Jos saatavilla on digikameroita, niitä voi käyttää. Tärkeää on, että ryhmät yrittävät toisintaa tilanteen ja etenkin poikien asennot mahdollisimman tarkasti. Ryhmien kaikkien jäsenten tulisi sekä esittää kumpaakin poikaa että toimia valokuvaajana.

Yritä seuraavaksi tuoda kaikkien osallistujien kanssa järjestystä ”näyttelijöiden” saamiin vaikutelmiin. Pyri samalla kuvailemaan poikia: itsevarmoja/epävarmoja, köyhiä/rikkaita… Käytä sitten tekstikirjan sivun 125 tietoja kertoaksesi ryhmälle poikien ja valokuvaajan roolista ja verrataksesi sitä osallistujien vaikutelmiin.

Sivujen 154–156 kuvia voi käyttää asentojen tarkempaan analysointiin. Käytettävissä on runsaasti ”Putting yourself in the picture” aiheeseen liittyvää aineistoa. Voit analysoida muotokuvien käyttötarkoitusta ja/tai perusperiaatteita yleensä ja viitata porvariston asemaan uutena asiakaskuntana aateliston jälkeen. Kirjan kuvien avulla on helppo osoittaa, että rekvisiitan ja asentojen käyttö on jatkunut lähes ennallaan, ja kertoa varhaisten valokuvaajien lähes identtisestä kuvakielestä. Osion voi yhdistää Margareta Gynningin (s. 18) ja Eva Saron (s. 22) workshopeihin.

Lopuksi tai muunnelmana voit käsitellä sivun 165 ”valokuvaväärennöksiä”. Näiden epätäydellisten manipulaatioiden avulla voi virittää monia eri suuntiin tähtääviä keskusteluja, joiden aiheita voivat olla mm. ”oikeus omaan kuvaan” ja digikuvien yhä täydellisempi kuvamanipulaatio. Action-CD:n Tales of Confusion osiosta, jossa historiallisia valokuvia yhdistetään virtuaalinäyttelyyn ja eri teksteihin, saa lisätietoa siitä, miten kuvat riippuvat tekstistä.

Kysymyksiä

• Missä lähellä minua käytetään historiallisia valokuvia?
• Miten reagoin katsoessani näitä kuvia?

• Miksi valokuvat esitettiin näin, ja mistä saan lisätietoja?